Pyhämaa Pitkluarost

Tiistai klo 18

Saavuttu vähän viileään ja tietysti kosteaan mökkiin. Aamun pilvet ovat hävinneet lautoiksi ja aurinko tervehtii tulijoita.

Pikainen kertaus Uikkujen tilanteeseen. Vain yksi pesä, jossa hautova lintu. Myrsky ja vedenpinnan

Uikkupesä vas. reunassa, on ehkä siirtynyt vähän rantaan päin, muu ruovikko on pesätön. Kakkospari pyörii vielä lahdella. Kolmospari lienee häippässyt.

vaihtelut olivat hajottaneet toisen pesäyriyksen/-virityksen. Vedenpinta on edelleen varsin korkealla.

Tiistai klo 22

Kotouduttu mökille ja lämpö/kosteus saatu inhimillisemmäksi. Pari tuntia meni kaltsilla kuunnellen lintujen konsertointeja. Tuuli oli puuskittainen etelän suunnasta, mutta ei haitannut (ei kylmä).

Potrettikuva hautovasta Mustakurkku-uikusta. Piti ottaa kuva, kun aurinko valaisi matalalta hautovaa lintua.

Aurinko on jo laskeutumassa. Epämääräisiä pilviä näkyy siellä täällä ja lännessä on isompikin pilvireunus. Aamulla pitäisi nousta ihmettelemään Venuksen välistä vetoa maan ja auringon suhteen. Pieni pettymys kalvaa sisikuntaani, kun Ursa onnistui tyrimään (yhteistoiminnassa Itellan kanssa) kalvotilaukseni. Ostin Astral-kalvoa, josta saa tehtyä suotimen, että voi katsoa ja kuvata aurinkoa.

Aurinko kuitenkin paistaa ja on juuri menossa saaren metsänreunan taakse. Saimme kuitenkin nauttia illan hienosta auringosta ja lintujen konsertista. Täällä luonto on keskeinen asia ja onneksi muut ihmiset (naapurimökistä) poissa.

Keskiviikko klo 8

Jännittävä odotus päättyi kyljen kääntämiseen herätyksen jälkeen klo 4.30. Taivas oli pilvinen. Aamupissalla sitten huomasimme pilvikatteessa pieniä reikiä ja niistä koloista sain pari todistetta Venuksen matkoista aurinkokunnassa. Kannattaa katsella taivaalle aamupissille mennessä…

Venus on jo jättämässä auringonkehän ja on pilkkuna oik.yläreunassa.

Pari hätäistä laukaisua ei oikein ollut onnistunut suoritus. Laitoin lisää vaatteita päälle ja menin kalliolle katsomaan, josko saisin vielä paremmin kuvattua. Vaan pilvet pitivät auringon kovasti piilossa, muutaman ”rajatapauksen” vielä sain napattua.

Aurinkokiekosta on haukattu pikkuplaneetallinen pala. Venus on enää vähän päällekkäin.

Keskiviikko 10.30

Yksi puuhateemoista on kalastus, joka sai aikamoisen takaiskun, kun vene on edelleen pesän tuntumassa. Pesintä on niin herkässä vaiheessa, että veneen siirrolle parempaa paikkaan ei oikein löydy perusteltua syytä. Pesässä on 5 munaa ja jatkuva ramppaaminen mökistä ulos ja sisään on jo riittävän hermostuttavaa hautovan kannalta.

Hauen hampaita.

Aikaisempi saalis on naulattu petäjän kylkeen muistutukseksi.

Täytyy siis tyytyä kuvailemaan vaikka kauniita kukka-asetelmia.

Keskiviikko 18.30

Piti päivitellä jo aikaisemmin oikein kuvan kera grillaamista puuhiilloksella, mutta sattuikin kuvat menemään vääränlaiselle muistikortille eikä niitä nyt saa esille. Pieni ajatuskatkos varustelussa, kun kortinlukija ei tullut mukaan – eikä USB-kaapeli. Syöty siis on. Rapuvartaita ja uusia pottuja kera sopivan juoman.

Merisumu valtasi maiseman ja peitti saariston ja horisontin näkymättömiin.

Sää vaihtelee kovin. Aamulla oli pilvistä ja sitten kirkastui ihan aurinkoiseksi ja nyt illalla tuli merisumu. Ei voi ainakaan sanoa yksitoikkoiseksi. Sään armoilla siis. Nyt lämmitetään saunaa ja nautitaan rennosti kiireettömyydestä.

Keskiviikko klo 22

Huhuu… olikse tästä vasemalle ja sit siin on se karikko, vai oliko se saari seuraavaks…

Sumu jäi sitkeästi maisemaan. Ilta kaartuu hämärän kautta loppuun. Tänään ei ole postikorttiauringonlaskua. Mökkiväki on käynyt puhdistautumassa saunassa. Ja ei. Veteen ei kukaan ole uskaltautunut, koska linnut eivät ymmärrä sellaista kiljuvaa alastonta ihmistä lähipiirissään. Pesimärauha.

Torstai klo 12

Aamu alkoi aikaisella klo 5 herätyksellä. Merihanhet pesueineen olivat ulko-oven edessä olevalla kalliolla oikein isommalla joukolla. Kuvia sain ikkunan läpi, mutta taas meni väärälle kortille. Myöhemmin aamusella käväisin autolla Rohdaisissa. Mennessä sumu oli syleilevä, taivas pilvessä. Tunnin päästä paluumatkalla oli jo aukkoja pilvipeitteessä ja sumu mantereelta hävinnyt.

Merisumu vähensi näkyvyyttä, vaikka tuuli ja aurinko jo yrittävät kirkastaa.

Sumu velloi kuitenkin mökkirannassa selvästi paksummin kuin mantereella, mutta aurinko kurkisti jo esiin. Muutaman tunnin kesti ennen kuin  aurinko alkoi lämmittää riittävästi ja tuuli liikuttaa paksua sumua. Nyt taivas on jo ihan sininen ja pilvetön, vaikka syvemmällä selkämerellä  – horisontissa – usvalautta vielä liikkuu.

Tumma vyö horisontissa on lämpöä merelle paennut sumu. Lähisaaret ovat taas näkyvissä.

Keli näyttää nyt rusketusta vahvistavalta ja ilma on lämpiämässä. Pientä puuhastelua ja retkeilyä voisi nyt tehdä lähiympäristöön, koska harmittaa tuntemattomaksi jäävät laulajalinnut lähimaastossa. Muuten kevyttä chillailua ja grillailua.

Vesi on kirkasta ja kylmää. Vielä.

Torstai klo 21.30

Tilanne ennallistunut, horisontti on taas näkyvissä ja sumut painuneet jonnekin. Laivaliikennekin pelaa Raumalle.

Ilta saa, aurinko vielä pari tuntia horisontin yläpuolella. Aika hienoa aikaa. Kävimme vähän aikaisemmin selvittelemässä pikkutirppojen identiteettejä. Lehtokerttu lauleskelee vahvasti, väliin huutelee laulurastas. Peippo ja uunilintu lurittavat ajoittain sekä kirjosieppo. Uunilinnulla on pesä ihan mökkitien reunassa heinikossa. olin astua sen päälle kiikaroidessani muita. Onneksi huomasin pesältä karkaavan emon.

Mikähän tirppa lienee. ”Kukkuu” – ei sentään kuku.

Hyttyset olivat vain liian innokkaita, jotta olisi jaksanut kyykkiä siellä kauan. Suhinaa ja vilskettä oli kuitenkin monessa suunnassa, että tarkkailijalla oli vaikeuksia kiinnittää huomiota vain yhteen kohteeseen kerrallaan. Meren rannalla oli sitten helpompaa.

Isokoskelo oli tulla ihan eteemme, mutta kääntyi heti havaittuaan meidät pois vastarannan suuntaan. Palleroisia oli laskujen mukaan 14 kpl – vielä.

Mustakurkku-uikut järjestävät pienellä alueella jatkuvasti kahakoita. Pesijät ovat kovia reviirin puolustajia ja untuvikot harjoittelijat saavat kovaa kyytiä tavan takaa. Karkuun on aina kiire.

Torstai klo 23 jälkeen

Aurinko laski kauniisti meren taa. Ilta on vaihtunut yöksi. Viimeiset lintujen kaakotukset vielä ennen aamua. Hyvää yötä sanoo luontokin.

Perjantai klo 11

Aamiainen nautittiin ulkona auringonpaisteen ja ylettömän lintujen konsertin helliminä. Suurisuisimpina tuntuvat olevan lehtokertut. Mutta lajeja on monta ja välillä meno yltyy kakofoniaksi.

Kevyt KRAK tietää petolinnun läheisyyttä. Joko korpit reagoivat tai itse peto ääntää. Istumalla pitkään samassa paikassa ja tarkkailemalla ympäristöään näkee ja kokee paljon luonnon touhuilusta. Innostuneena aamun konsertista päätin lähteä katsomaan muutaman laulajan esitystä kameran kanssa.

Kotkat harvemmin lentelevät rauhassa tai muiden reagoimatta. Korpit, varikset, lokit ja tiirat osaavat reagoinnin.

Matkalla lintupaikoille, pihassa aikaa mittasi tällainen nilviäinen.

Lintujen kanssa on mukava reuhata – tunnistella, havainnoida, kuvata. Mitä enemmän niiden kanssa opettelee sitä vähemmän tuntuu että osaa. Laulajat ovat helppoja joskus. Kuva ei aina selkeytä, jos ei saa kunnon kuvaa. Valaistusolosuhteet muuttavat höyhenpeitteen värejä joskus niin paljon, että on ihan hukassa.

Korkealla raivaalla lenteli haukka – niittysuohaukka, luultavasti?

Pensakerttu tai…

Tämä laulaja oli monotonisine säkeineen kuin punavarpunen, mutta punaista siinä ei ollut. Kiva pongailla. Mahdollisesti nuori yksilö.

Jälkikirjoitus

Reissu on ohi, kokemukset tallessa niin muistoissa kuin kuvina. Parista tilanteesta jäi kuvat pois muistikorttiongelmien vuoksi. Laitan ne nyt tähän lopuksi.

Siinä vartaat ja eli ravunpyrstöt hiilloksella. Oli hyvää ja viini toimi erinomaisesti. Nam.

Torstaiaamun kello viiden herätyskaakottajat oven edessä. Ainakin kolme pariskuntaa poikasineen. Taustalla uikkujen pesä.

Loppukesä kuluu enemmän veneillen. Tämä keikka on ohi ja fiilikset hyvät. Keli suosi ja seura oli erinomaista.