Kun tuulee lujaa, on myrsky. Yleensä silloin vihmottaa vettä jossain olomuodossa vaakasuoraan. Nyt tuulee navakasti, on miltei myrsky, mutta aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja on lämmintä tuulesta huolimatta. Merkillistä tuulta.
Sähkönjakelun häirökartta on maalattu kriisivärillä puolen valtakunnan kohdalta. Moni talous on siis ilman elintärkeää sähköä tälläkin hetkellä. Tuuli on Sisä-Suomen lankaverkoston tuho. Siellä kun ei yleensä tuule ja langat roikkuvat lähellä metittynyttä maisemaa. Sitä samaa maisemaa, joka tuntuu umpitylsältä auton ikkunasta katsottuna, kun kulkee kaupunkien välitaipaleita.
Täällä rannikolla pääsee katsomaan veden liikettä. Jos vielä tuulen suunta sattuu sopimaan avoimempien vesien myötä. Mutta ihmisten liikkumista se rajoittaa vähän. Saaristo suojaa tuulen vaikutukselta ja pitää olla todellinen myrsky ennen kuin veneliikenne kokonaan pysähtyy. Rohkeita tietysti aina on ja niitä, jotka haluavat kokeilla omia tai kalustonsa rajoja.
Mutta aurinko ja kirkas keskipäivän lämpö hämää. Sama tuuli pilkkopimeällä on jo ihan toista. Harva uskaltautuu enää ulos ja vielä harvempi pimeälle merelle henkensä ja omaistensa kanssa. Silloin liikkuvat vain viranomaiset.
Tuuli kahisuttaa lehvastöjä ja se saa aikaan hallitsevan äänimaailman. Linnut häviävät maisemasta, kun niitä ei enää kuule. Lennon tietysti näkee. Mutta liikkuvien oksien ja lehtien keskelle sujahtavat pikkulinnut häviävät näkymättömiin. Tuntuu, kun kaikki keskittyisi vain siihen tuuleen ja siihen milloin oikein lakkaa tuulemasta.
Musiikkifestit ja -festivaalit ovat Suomen kesää, myös vuonna 2016. Minun musakesäni avaus oli Kesän Soundi 2016. Vähän niinkuin perinteisesti.
Haapaniemen lava ja nurmi olivat houkutelleet paikalle varsin runsaasti kuulijoita perhekunnittain. Tunnelma oli leppoisa, vaikka ”ohjelmallinen” lisäys karaokeisännän hahmossa olikin meikäläiselle liikaa, olkoon sitten vaikka kahdella ”seellä”.
Bändi soitti kelvollisesti ja esiintyjät tuttua hyvää tasoa. Kuulijan ei tarvinnut lähteä tilaisuudesta pettyneenä, vaikka tietysti vaara uhkaa tilaisuutta, jos ohjelmaisännöinti vielä letkeytyy lisää. Liika löysyys lässähdyttää tunnelman.
Rainion Jussin ammatillisuus on selvää ja nautittavaa.Islantilasistyyppistä alkuverryttelyä – uhh-
Pori Jazz 2016
Iso musiikkifestivaali on Porissa tapahtuva jazzit. Yleisöä ja lavaa riitti pitkin Kirjurinluotoa. Vuosittain vähän muuttuva ja uudistuva tapahtuma oli saanut uuden ison lavan, Jokilavan. Päälavan lisäksi siellä oli vanha, nykyään Lokkilava ja sen viereinen intiimimpi Image-lava.
Jako oli aika selvä. Uudella Jokilavalla esiintyivät uudet, nuoret ja vähän tuntematomamman artistit – genre vapaa. Lokkilavalla esiintyivät jazz-yhtyeet ja Imagella pienempimuotoiset esiintyjät. Päälavalla tiesty suuret nimet ja popahtava/rokahtava musiikki.
Ane Brun esiintymässä uudella Jokilavalla.
Lauantain viimeinen esiintyjä ja suurin ”stara” Seal. Hyvä ja taitava esiintyjä, mutta ei niin vetävä ja innostava. Tulimme jazzeillle kun PPP eli Pirkka-Pekka Petelius oli juuri aloittanut oman settinsä. 12-miehisen hyvän bandin säestämä PP veti hyvän esityksen ja oli yllättävästi hyvä.
Päivän innostuneimman esityksen päälavalla toi ilmoille kuitenkin naapurimaan ylpeys Bo Kaspers Orkester. Yleisö oli ihan innoissaan ja samoin tuntui olevan myös yhtyeen päähahmo, laulaja Bo Sundström. Paluu 14 vuoden jälkeen Poriin. Hyvä veto.
Eniten kuitenkin ainakin minua mietityttää järjestelyt. Jazz-tapahtumasta on tullut musiikkifestivaalit.
Vanha pikniktunnelma ja musiikkidiggailu on niin kaukana nykyisestä, että ei niitä kahta tunnistaisi samaksi tapahtumaksi.
Tämän vuoden uutuus oli lisääntynyt ”gourmet”-tarjonta niin ruuan kuin ”virvokkeidenkin” muodossa. Myyntikojuja ja -tiloja löytyi joka lähtöön. Toisaalta hyvä lisä nykymuotoisessa festarissa, mutta alkoholi vie liikaa väkeä. Aikaisemmin juotiin mitä jaksettiin alueelle kantaa, nykyään voi vetää sitä sammumiseen asti. Tosin sammuneita ei niin suuressakaan joukossa montaa ollut. Selvästi humalassa olevia kylläkin.
Parasta jazzia kuuli vanhalta lavalta nyk. Lokkilavalta. Paikalla oli hyviä esiintyjiä, mutta ne jäävät lavojen välisen vaeltelujen ja ruoka/juoma-tajoilujen väliin. Aikaisemmin pysyttiin paikoillamme ja nautittiin lavalle vuoroillaan roudattavista esiintyjistä. Nyt nautitaan kojujen herkuista ja pitkistä kävelyistä kapeita kulkuteitä pitkin.
Pääsin kuulemaan aivan huippuesiintyjää, Avishai Cohen Trio:n esitystä. Nimimies soittaa isoaviulua eli kontrabassoa aivan virtuosimaisesti ja piano sekä rummut täydentävät esitykset.
Kuvata ei saanut ja sitä keltaliiviset järkkärit vartioivat ihan sikana. Latistaa tunnelmaa… (kuva otettu ”salaa” tabletilla, hyi minua).
Kun tuulee lujaa, on myrsky. Yleensä silloin vihmottaa vettä jossain olomuodossa vaakasuoraan. Nyt tuulee navakasti, on miltei myrsky, mutta aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja on lämmintä tuulesta huolimatta. Merkillistä tuulta.
Mutta aurinko ja kirkas keskipäivän lämpö hämää. Sama tuuli pilkkopimeällä on jo ihan toista. Harva uskaltautuu enää ulos ja vielä harvempi pimeälle merelle henkensä ja omaistensa kanssa. Silloin liikkuvat vain viranomaiset.
Karien keskeltä 