Valokuvaajalla aiheet vaihtuvat kiivaasti päivänkin aikana. Vaikka luulin, etten tänään kuvaa vältämättä mitään, niin vähänpä osasin ennakoida. Harrastuksen suola on tiestysti sen aiheitten monipuolisuus. Kuvata voi miltei mitä vaan. Onnistumiset vain ovat harvassa.
Päivällä punatulkut ruokailivat pihamaan syreenipuskassa. Ohi kiitävät autot niitä peloitti välillä pois, mutta nopeasti palasivat apajalle. Lienee herkkua tulkkujen mielestä. En voinut olla niitä kuvaamatta, vaikka kiire oli joutua ihan muualle.
Illalla oli odotettavissa ISS:n näkyvä ilmestyminen eteläiseen horisonttiin. Varustauduin. Mietin asemiani. Kalustoa myöten. Olin jopa ajoissa paikalla. Pettymyksekseni – vaikka ISS:n näinkin, niin kuvat olivat umpisurkeita. Lisää mietintää seuraavaan kertaa varten.
Vaimea viiru taivaalla on avarusaseman heijaste pitkällä valotusajalla. Aseman näkee parhaiten ehkä kunnon kiikareilla. Pisimmällä putkellani sain pistemäisen valojäljen, joka ylisuurena näyttää – niin, pisteeltä tummalla taustalla.
Odotellessani näin kuitenkin hienon lintunäytelmän, kun iso naakkaparvi hakeutui yöpuulleen. Pitkällä valotuksella (kun olin valmistautunut kuvaamaan ISS:ää) parvi muodosti pilven, mutta videolle olisi tallentunut hieno elävä parvilento. Hieno kuvauspäivä.