Kosmista säteilyä

Kaikki ulkoavaruudellinen on nyt vähän IN, varsinkin jos olet seurannut mediaa tai olet muuten tähtiharrastaja (-ish). Mars-planeetalla on uusi mönkijä, joka tutkii monipuolisesti sen oloja ja kartoittaa mahdollisesti sen historiaa. Me, suomalaiset, olemme mukana. Ilmatieteenlaitos on yhdessä Vaisalan kanssa kehittänyt ”ilmanmittausyksikön”, painetta ja kosteutta. Me tässä yhteydessä on Ilmatieteenlaitos.

Hesari tänään ja ansiokkaasti kuvailee muitakin ulkoavaruudellisia tapahtumia ja selvittä kosmisen säteilyn tilaa. Samalla se toteaa, että ihminenkin altistuu – onkohan tuo oikea sana – sille säteilylle ja mm. kosmiset partikkelit läpäisevät sata kertaa kehomme – sekunnissa. Puhumattakaan niistä pikku neutriinoista, joita vilistelee miljoonia samaan aikaan. Olemme siis kovin säteilytettyjä koko ajan.

Hah, tämähän ei  ole mitään uutta. Olemmehan kovin säteileviä itsekin. No, totta puhuakseni itse koen noista säteilyistä myös auringon kuusta kimmahtaneet näkyvän valon säteet – sähkömagneettisen säteilyn aallonpituudet – kovin kiinnostaviksi. Kuten ehkä blogiani vähän pitempään seuranneet olette huomanneet.

Tiede selvittää yhä arvoituksia ja etsii vastauksia kysymyksiinsä. Esiin kaivetaan uutena tietona yksityiskohtia, joista herää yhä enemmän uusia kysymyksiä  vastattavaksi.  Minullekin kävi ilmi viimeisen uudenkuun aikaan, että on mahdollista ottaa valokuva kuusta ja kirkosta. Pitää vain olla oikea vuodenaika ja sopivan pilvetön taivas. Tosin huomasin kuvaa katsoessani, että miksi Vanhan kirkon tornin huipulla oleva mahdollisesti Larus fuscus, selkälokki siis törröttää siellä? Onko sillä mahdollisesti jokin muukin funktio kuin pelkkä vahtipiste. Pesiikö se lähistöllä, kirkossa? Onko se sama selkälokki, joka käy useasti kalastelemassa Pietolanlahdella? Tämä siis pelkästään sisäavaruudellisesta uteliaisuudesta.PS. Se lokki on muuten se ylimmäisin pallero, ei se peltinen jossa on numeroita.