Kaunein kesäpäivä

En tiedä onko sellaista kauneinta päivää olemassakaan, mutta jälkeenpäin voi kesästä ajatella, että silloin oli kaunein päivä. Mikä on se kaunein on sitten kokijan omakohtainen kokemus.

Luonnon omaa kauneutta Suomen kesässä on paljon. Monena päivänä. Kysymys on kai siitä onko halua kokea niitä, tai mahdollisuuksia päästä kokemaan niitä. Kesä on kuitenkin nopeasti muuttuva, ohikiitävä ajanjakso, jossa jokaisella vaiheella on oma kauneutensa ja ominaispiirteensä, että yleispätevää ei voi sanoa.

Henkilökohtaisesti aina petyn hieman,kun juhannus vilahtaa ohi. Kevään tulo ja alkukesä ovat niin elähdyttävää, että siitä riittää koko elämäksi koettavaa. Yhtä yllättävästi löydän kuitenkin aina myöhemmistäkin kesän hetkistä hienoja tuokioita ja päiviä, joita voin vielä jälkeenkin päin muistella positiivisesti. Ei yksi päivä kesää tee, mutta silläkin voi elää uusia elämyksiä odotellen.

Kaislikkoa, ei ruovikkoa.
Kukkia on nyt rantaniityillä ja rannoilla eniten. Sateista on ollut hyötyä.
Jokaisen kukinnon kimpussa häärää jokin hyönteinen.
Värejä löytyy kuten meriasterin violetti.
Vaatimattomimmat heinät kasvavat uskomattomasti kallionkoloissa, mutta tuovat oman lisänsä kesäkasvuston runsauteen.
Iltaisin ei vain malta mennä nukkumaan ennen auringon menemistä mailleen. Palkaksi valvomisesta saa hienoja taivaan väriesityksiä. Luonto hiljenee, mutta vain hetkiseksi.

Yllätys

Kaikista saamistani tai ostamistani joulukukista tämä amaryllis näytti kuivuvan ennen kukkimistaan ja jopa ensimmäinen kukkavarsi tekikin niin. Mutta se kasvatti uuden ja komeamman ja siitä puhkesi kukkaan kerrottu kukka. Rylliksen sitkeys piti palkita ottamalla siitä kuva. Se on nyt ikuinen.