Nupi kaakkoho

nupikaakko1Valokuva on monta tai moneksi. Katselin valokuvataiteilijan tuotoksia TV:n ohjelmassa. Ymmärrän jotenkin sen, mitä se tarkoittaa, kun valokuvataitelija tekee työtään. Joskus jopa niitä tuotoksia eli kuviakin.

Kuitenkin valokuva on myös taidetta ja käsitteellisesti eri tekniikoilla manipuloitu valokuva on varmemmin ”taidetta” kuin vain kameralla tavoitettu hetki tai varta vasten lavastettu tilanne. Yhdistävä tekijä lienee tasoon tulostettu/valmistettu tuote – kuva.

Usein tekniikka on se avain, joka selittää eron valokuvan ja sen taidevalokuvan välillä. Nykyisin tekniikat ovat usein kuvamanipulointi ohjelmallisesti tai laitetta, siis kameraa tai skanneria, jotenkin poikkeavasti käyttäen. Digiaikana taitelija työstää kuvatiedostoa. Joskus joku sitten roiskii valmiin kuvan päälle esim. maalia ja silloin tekniikka hipoo jo kollaasia. Ollaan raja-alueella.

Harrastelijan valokuvataide on kuvatiedoston käsittelyä. Joskus siinä voi onnistua ja saada lopputulokseen se olennainen esille. Se kuvaushetken visio. Aiheesta olen kirjoitellut aikaisemminkin. Joskus vaan on hyvä heittäytyä vähän leikkisäksi ja pistää kuvakäsittelyn yhteydessä  ”nupit kaakkoon”. Siten voi saada virkistävämmän näkymän, usein toistuviin, kuvauskohteisiinsa. Ei se silti taidetta niistä tee.

Kuka sen valokuvan tekee

Taatusti käsitelty kuva.

Kävin taasen katsomassa valokuvanäyttelyä. Harrastaja oli käynyt kameransa kanssa vähän kuvailemassa ja saanut niistä mieleisensä kokonaisuuden tehdäkseen näyttelyn. Kuvat olivat – kuten taiteilija itseänsä määrittelee – harrastelijan kuvaamia. Niistä en kovin innostunut, mutta enpä harmistunutkaan.

Varmuudeksi kuvaaja oli laittanut pienen selvityksen kuvaamisestaan ja vähän niin kuin cv:n. Siinä A4:ssa luki jotenkin siten, että kuvat ovat käsittelemättömiä, juuri sellaisina kuin kamera ne on tallentanut. WHAT! Miten niin käsittelemättömiä.

Jos ne ovat, kuten oletan, digikameralla otettuja ja ns. jpg-kuvia, niin onhan kameran prosessori niitä käsitellyt väritasapainon, kirkkauden terävyyden, värikylläisyyden ja ties minkä suhteen. Ne ovat KAMERAN näkemys kuvaajan valitsemasta aiheesta. Sen lisäksi ne olivat tulosteita, eli kuvavalmistamon sRGB-väriavaruudesta printeiksi käännettyjä (kuvatulostimen prosessorin käsittelemiä) CMYK-väriavaruuden tuotteita. Niissä on muunnettu valotusta, värinhallintaa ja ties mitä. Eli kuvaaja on katsonut etsimen läpi ja rajannut kenties kuvan, painanut nappia ja… loput on tapahtunut hänen kontrollinsa ulottumattomissa. Ulkoistettuna. Käsittelemättömiä valokuvia. Pah, sanon minä.

Ei ole käsittelemätöntä valokuvaa. Se on fakta. Jos siis kuvaaja ei osaa käsitellä kuvia tai halua sitä, niin en usko, että hän haluaisi käsiinsä tallenteita siitä mitä kameran kuvasensori tallentaa. Se saattaisi täyttää jonkinlaisesti käsittelemättömän valokuvan kriteerit.

TOSI valokuvaaja (harrastelijakin) on kiinnostunut siitä, että kuvalla, jonka hän allekirjoittaa,  on sellainen ulkoasu, jonkalaisen hän haluaa. Eli silloin on hallittava NÄKEMYS siitä mitä haluaa ja toimittava siihen suuntaan, että se toteutuu. Tekniikka on sitä varten, että se hallitaan ja käytetään hyväksi.

Minä luen sen käsittelemättömyyden taitamattomuudeksi, osaamattomuudeksi hallita sitä prosessia, jossa valokuva siirtyy näkemyksestä konkreettiseksi tulosteeksi. En nyt sillä ainakaan alkaisi mainostaa kuvanäyttelyni tuotoksia. Paha on tietysti sanoa myöskään, että kuvaaja ei tiedä kuvankäsittelystä mitään, mutta on antanut kameran hoitaa homman ja loput jättänyt kuvavalmistajalle.

Mainitsemissanikin näyttelykuvissa oli onnettomia otoksia, joissa värihallinta, kontrasti ja valotus olivat pielessä. Eivät ne kuvat hirveitä olleet, mutta olisivat varmasti olleet parempia, jos…  Eli kyllä koko ketjun hallinta on oleellinen osa VALOKUVAN valmistusprosessia.

Digiaika on syönyt paitsi osin ammattilaisilta leivän, niin myös harrastelijoilta kyvyn käsittää mitä siinä prosessissa tapahtuu, kun kerran kameran käyttäminen on niin helppoa. Entisinä aikoina – niinä hyvinä – harrastelija TEKI itse kuvansa. Kehitti filmit ja kuvat.
Ps. Halutessaan netistä löytyy paljon opetusmateriaalia: videoita, saitteja step by step ja tekstiä. Painettuja opasteoksiakin on vaikka kuinka. Taitaa opistotkin järjestää kursseja aloittelijoille ja  vähän kehittyneimmillekin kuvankäsittelijöille. Kukin valitkoon tiensä.