Miten erilaisia keväämme voivat olla. Ymmärän toki, että pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – taigalla, joku sanoisi – altistaa säänkehityksen erilaisille vaihtoehdoille. Kelit ovat tuotetta ison atlantin kosteiden matalapaineiden ja itäisen manneralueen kuivan lämpimän vaikutuspiiristä. Mutta silti.
Ei kukaan uskaltanut odottaa näin hienoja kevätilmoja. Muutaman varsin kolean kevään jälkeen ajatukset kulkivat jo vähän samaa odotellen. Eikä pitkässä viileähkössä keväässä mitään pahaa olekaan, knhan kesä olisi lämmin ja pitkä myös. Siitäkään ei ole mitään varmuutta.
Luonto on ainakin ottanut kaiken irti tilanteesta. Kasvu on jo pikällä ja oikein pelottaa ajatella mitä on enää jäljellä heinäkuun loppupuolella. Pintavedet järvialueilla ovat ajankohtaan nähden läpimiä ja merivesikin alkaa varmaan kohta kiehua, jos lämmintä riittää. Sinileväkukinnosta tullee myös ennätyksellinen.
Veneilijänä voin vain nauttia hienoista keleistä. Vielä ei vesialueilla päristele mahdottomia määriä huviveneilijöitä ja luonnon rauhaa on tarjolla enemmän, kuin kotiympäristössä pärräävien ruohon- yms leikkurien takia.