Perin syksyinen, mutta mukavahko keli. Piti lähteä katsomaan paikan päälle eli saaristoon paljonko on paljon tuulta. Kun siitä aina silloin tällöin meitä veneilijöitä oikein radiossa varoitellaan.
No tuulihan se. Suojaisaan rantaan keli oli virvelikalastamiseen ihan sopiva. Ja yhtä turha. Ei siis kalaa. Rymminsalmessa veneilijät olivat vähissä ja kalastaja suojassa. Kalaa siellä kyllä on, koska pinnassa polskivat. Myös lentävät kalastajat olivat liikkeellä.
Siitä syntyikin päivän idylli, kun suht kelpo kelissä kapeassa saarten välisessä salmessa kalat polskivat ja merikotkat ympärillä liihottelevat useamman yksilön voimin.
”Onneksi” kamerani temppuili juurikin strategisella hetkellä samalla, kun yritin ajaa venettä kapealla vesiväylällä kotkien riehuessa ympärilläni. Kuvat jäi mielikuviksi. Ja tuulikin yritti kääntää venettä kohti kiviä…
Päätin tehdä pienen lenkin kadotettuani linnut saarten toiselle puolelle. Ajattelin käydä sukulaisia tapaamassa, mutta avoimemman merialueen salmessa vastaani tuli jo sen luokan maininkeja, että palasin lintuharrastukseni pariin ja karsin ajolenkin kautta takaisin sinne ”saarten toiselle puolelle”. Ajo oli aika kuoppaista myötäiseenkin, mutta ei mitenkään vaarallista. Vähän piti vain huolehtia kalustosta, etteivät lennelleet pitkin paatin pohjia.
Tavoitinkin kotkat istumassa naapurisaaren linjataulutornin päällä. No, nehän eivät minusta tykänneet ja päättivät vaihtaa edelleen maisemaa. Minä siitä sitten ajelin kotisatamaa kohti. Matkalla huomasin, että molemmat tuulivoimalat oli saatu purettua. Ne joista vähintään toinen oli yleensä aina rikki. Se siitä tuulen voimasta.
Karien keskeltä 