Aurinko paistaa, on lämmintä, aika tuuletonta. Olen keskellä ulkosaaristoa meren ympäröimänä. Pidän tästä tilanteesta, ei ole vaikea valinta lähteäkö vesille vai ei.
Syksy kaartaa päälle, mutta vielä oli lämmintä jäljellä. Maakravun haju pitää käydä välillä tuulettamassa pois. Oli kulunut liian pitkä aika siitä viimeisestä kerrasta. Keli ei olisi voinut olla paljon parempi, syyskuun keliksi.
Keskellä ei mitään on yllättävän hyvä olla – on helppo hengittää. On vain meri ja etäiset saaret. Lintujen määrä on liki minimissään. Luoto on kovin karu, vain talvella se on karumpaa, kun lumi ja jää tekee siitä valkoisen helvetin.
Kausi lähenee loppuaan. Vielä ei ole kiire nostaa venettä talviteloille, mutta aina se kauden loppu tulee. Joka vuosi pitää jättää aina uudestaan ja uudestaan hyvästit, vain tervehtiäkseen ilolla ja riemulla vapaata merta keväällä. Se on erilainen kohtaaminen. Joka puolella on lintujen kiihkeää toimintaa. Luoto herää talviunestaan.
Jos pitäisi luopua vuodenajoista, niin nauttisiko kesäisestä olosta yhtä paljon. Olisiko ikuinen kesä vai kevät parempi juttu, vai sittenkin arvaamaton syksy. Enpä sitä tilannetta osaa edes kuvitella. Eikä se olisi sama juttu. Vuodenkiertoon kuuluu vaiheet ja omat hyvät puolensa. Kunhan se talvi on vaan lyhyt…