Perseidit Pietolassa ja muutakin välkettä

Torstain ja perjantain välisenä yönä piti sääennuste paikkansa ja taivas oli lähes pilvetön ainakin pimeimpään aikaan yötä. Ennusteiden mukaan piti olla myös jonkinmoinen mereorisuihkujen maksimi, kun Perseidien meteoripilvi sukeltaisi ilmakehään. Suunta on Perseuksen tähtikuvion kohdalta, josta nimi meteoreillekin tulee. Sattumoisin siinä kohdin on myös linnunradaksi kutsuttu galaksimme osa.

Herääminen puoli kahden aikaan oli vähän hidasta ja siinä kahden kieppeillä varustelujen jälkeen pääsin vihdoin tuijottelemaan taivaalle. Varsin vilkasta välkettä olikin ajoittain. Meteorit sinkoilivat itäisen ja pohjoisen ilmansuunnan välistä, mutta niiden laajalle levittyvät ilmestymiset yllättivät. Kuvittelin meteorien tulevan näkyväksi kapeammalta sektorilta. Päätä pitikin käännellä rivakasti lähes puolen taivaan osalta.

Kamera onnistui taltioimaan ainoastaan yhden suhteellisen kirkkaan ilmentymän, vaikka omin silmin pääsin näkemään noin tunnin tarkkailun aikana useita kirkkaitakin suihkauksia. Kaupunkialueella valosaaste häiritsee kuvaamista, mutta pelkin omin silmin tarkkailuun se kyllä kelpaa. Kuvaamisen kannalta on parempi hakeutua selkeämpään maastokohtaan ja valosaasteettomampaan ympäristöön. Kuvauskalustokin voisi olla vähän laajakulmaisempi.

Samaan aikaan pohjoisluoteisella horisontilla eteni väkevä ukkosrintama, joka välkehti varsin tiuhaan sekoittaen meteoritarkkailun intensiteettiä. Ukkonen oli noin 40 km päässä merellä ja välkehti ääneti tarkkailun lomassa. Tähtikuvassakin vasemmalta vaaleneva taivaanosa kertoi lähitähtemme ilmestymisestä horisontin yläpuolelle lähenevän (=auringonnousu), joten tarkkailu siirtyi ukkosrintaman ihmettelyyn lähistöllä.

Perseidejä kotipihalla

 

 

Halusin kuvata vielä yötaivaalla näkyviä tähdenlentoja ns. Perseidejä, koska oli vaihteeksi kirkas yötaivas. Menin hyvään kuvauspaikkaan valosaasteenkin kannalta vain huomatakseni, että muistikortti oli unohtunut laittaa takaisin kameraan.

Menin kotiini hakemaan korttia, mutta väsymykseltäni en jaksanut enää lähteä minnekään, vaan pystytin kameran jalustoineen kotipihalle. Valottelin 30 sek. otoksia muutaman kymmentä ja ilokseni huomasin muutaman ”viirun” tarttuneen muistikortillekin.

Taivas tuikki enemmänkin, mutta heikkoja tuikahduksia. Näillä valosaasteilla pitää meteorin olla kirkas, jotta siitä kunnon jälki tulisi. Tämäkin kuva on kuin kuva-arvoitus – löydä kaksi viirua… Toinen heikompi tuikahdus (se pidempi – jatkuu myös seuraavissa valotuksissa) on ilmeisesti lentokoneen valo. Alareunan viiru on ilmeisesti aito, koska se edes osoittaa Perseuksen tähdistöön.

Miten se sanonta menikään, kaikki eivät ole kul… tähdenlentoja, jotka taivaalla tuikkkaa.