Merkillistä tuulta

Kun tuulee lujaa, on myrsky. Yleensä silloin vihmottaa vettä jossain olomuodossa vaakasuoraan. Nyt tuulee navakasti, on miltei myrsky, mutta aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja on lämmintä tuulesta huolimatta. Merkillistä tuulta.

Sähkönjakelun häirökartta on maalattu kriisivärillä puolen valtakunnan kohdalta. Moni talous on siis ilman elintärkeää sähköä tälläkin hetkellä. Tuuli on Sisä-Suomen lankaverkoston tuho. Siellä kun ei yleensä tuule ja langat roikkuvat lähellä metittynyttä maisemaa. Sitä samaa maisemaa, joka tuntuu umpitylsältä auton ikkunasta katsottuna, kun kulkee kaupunkien välitaipaleita.

Täällä rannikolla pääsee katsomaan veden liikettä. Jos vielä tuulen suunta sattuu sopimaan avoimempien vesien myötä. Mutta ihmisten liikkumista se rajoittaa vähän. Saaristo suojaa tuulen vaikutukselta ja pitää olla todellinen myrsky ennen kuin veneliikenne kokonaan pysähtyy. Rohkeita tietysti aina on ja niitä, jotka haluavat kokeilla omia tai kalustonsa rajoja.

Mutta aurinko ja kirkas keskipäivän lämpö hämää. Sama tuuli pilkkopimeällä on jo ihan toista. Harva uskaltautuu enää ulos ja vielä harvempi pimeälle merelle henkensä ja omaistensa kanssa. Silloin liikkuvat vain viranomaiset.

Tuuli kahisuttaa lehvastöjä ja se saa aikaan hallitsevan äänimaailman. Linnut häviävät maisemasta, kun niitä ei enää kuule. Lennon tietysti näkee. Mutta liikkuvien oksien ja lehtien keskelle sujahtavat pikkulinnut häviävät näkymättömiin. Tuntuu, kun kaikki keskittyisi vain siihen tuuleen ja siihen milloin oikein lakkaa tuulemasta.

Talven maisema

Talvi tuli ja sai otteen maisemasta. Muutaman viikon aika tiukkakin pakkaskausi jäädytti vedet ja loi sateiden kera lumipeitteenkin maisemaan. Tässä kuvassa pakkanen on vielä toisellakymmenellä ja ilta auringonlaskuineen on vaihtumassa pimeäksi. Kuu on suurena, ei ihan täytenä, kiivennyt maiseman ylle. Talvi-idylliä kotikulmilla.

Viime talvi oli erityisen jollei ennätyksellisen vähäluminen ja leuto. Keli sitten jatkui keväällä vähälumisena ja viileänä aina kesään asti. Vuoden takaisia ei enää muistella kuin lämmöllä, joten ei kai se viileys niin kauheaa ollutkaan.

Talvi aina yllättää. Suomaisina meidän pitäisi olla tottunut näihin kylmiin ja lumisiinkin talviin. Täällä lounaisella rannikolla minun elinikäni aikana ei ole oikeastaan ollut tyypillistä talvea. Muistini mukaan variaatiot, vaihtelut ovat olleet ihan yhtä suuria niin liki puolivuosisataa sitten kuin ihan viimeisinä vuosinakin. Meillä on vain jokin ihmeellinen kyky yleistää ja idealisoida yhtäaikaa. Talven kuluu olla sen ja sen kaltainen ja siitä poikkeaminen on merkki jostakin.

Tieteen valtavirta puhuu ilmastonmuutoksesta. Tänään Yle Uutiset sivullaan kertoi valtamerien lämpöä sitovasta ominaisuudesta. Artikkelista sai käsityksen, että puskurikapasiteetti on ollut jo jonkin aikaa käytössä, mutta miten se jatkossa toimii on epäselvää. Lämpenemistä on odotettavissa. Ehkä ainakin Suomen kesään saisi sitä tulla vähän lisää.

Vanhaan hyvään aikaan (kuulemma) pidettiin iltamia, joissa kulttuurellisempien esitysten, runonlausunnan ja puheiden, jälkeen pidettiin kevyet tanssit. Minun esitykseni näyttävät päättyvän usein auringonlaskuihin… Kevyttä viihdettä loppuun.