Vene meni tänään veteen, mereen siis, ja vuoden ensimmäinen veneajelu siellä suoritettu. Olo on vähän kuin vasikalla päästessään laitumelle keväällä. Kymää on, mutta elähdyttävää.
Tähän vuodenaikaan merialueilla tapahtuu lintujen muuttoa. Isot laumat mm. alleja liikkuu saariston suojan kautta pesimäalueilleen, joka on kaukana pohjoisessa. Allilintuja tapaa siis vain kevät- ja sysmuuttojen aikaan. Minulle aliista on tullut symbolinen kevään lintu. Niitä varten lähdin tänään kameran kanssa ajelulle.
Veneily moottoriveneellä on meluisaa ja parempi olisi viettää aikaa jossakin ulkosaariston luodolla kuunnellen alleja, haahkoja ja muitakin luonnon ääniä. On mukavaa, kun äänimaailmaltaan hiljaisen syksyn ja loppuvuoden veneilyjen jälkeen saa olla taas ääniä täynnä olevan merimaiseman keskellä. Myös se elähdyttää mieltäni.
Saaristo näin keväisin on tietysti aika karun näköinen. Lehtiä ei ole puissa ja niiden rungot ovat kuin luurankoja. Toisaalta ne ovat myös kuvauksellisia ja rannat niiden kehystäminä näyttävät erilaisen kuvan saaristosta. Vaikka tuoksut tulevat vasta kesällä, niin meren raikkaus on kuitenkin ihan omanlaistansa. Siellä pää tyhjenee tunkkaisista ajatuksista.
Erilaisia mielipiteitä kirvoittava merimetsokin on jo vallannut perimäalueensa ja aloittaa viettinsä mukaisesti pesintäänsä. Näihin mustiin lintuihin alkaa ilmeisesti jo tottua ja aika komeita ne ovatkin juri nyt. Oikeastaan musta olemus kätkee aika värikkään kaulan ja pään seudun. Voisikohan niistä alkaa pitää. Ihan lintuna muiden joukossa.
Ehkä, jollei laajempaa tuhoa ole tulossa uusien pesimäsaarien myötä. Eikä niitä ainakaan kannallisesti kaivata lisää. Sikiäväistä sorttia ovat kylläkin. Kuolleet ja kuolevat puut pesimäsaarissa ovat varsin kevätilmeen mukaisia, paljaita. ”Tuhon” ymmärtää vasta, kun huomaa havupuidenkin neulattomuuden.
Pesimäsaaren sisäosa on karun oloinen. Harmaa ulosteen peittämä tasainen kenttä. Puusto lienee kuvan Urpoisten saarella jo kuollutta ja näyttää siellä ainakin yksi komea männynrunkokin olevan. Sen vuosisatainen kasvu on nyt pysäytetty. Sekin on matojen ja muiden lahottajien tulevaa ruokaa.
Saaren läheisyydessä on varsin suuri vilske, kun pesivät merimetsot lentelevät sinne tänne ja taistelevat kenties parhaista pesimäpaikoista. Säännöllistä liikehdintää aiheuttaa ruokailu, jota varten linnut lentelevät lähistön kala-apajille monta kertaa päivässä. Toimeen kuuluu myös kallioilla ja rannoilla kököttäminen. Höyhenpukua pitää kuivatella avoimin siivin kalatusten välissä.
Merimetsojen joukossa on muutama lokkikin ja muita lintuja. Myös merikotkat käyvät ”kattauksella ” ajoittain napsimassa syötäväksi sopivia. Kaiken mukavan kuhinan keskellä veneilijälle saaren ohitus varsinkin tuulen alapuolelta on varsin epämielyttävä kokemus. Sieltä tulee kuvottava löyhkä.
Karien keskeltä 