Kuivaa ja märkää, mutta pimeää

Nämä kellot eivät enää kilise eikä helise.

Staattinen ilmasto tai säätila ja vuodenaika ei houkuttele valokuvaajaa liikkeelle. Syksy tänä vuonna on ollut varsin kuiva ja harmaan pilvinen ainakin muutamat viime viikot. Kameralle ei oikein ole ollut käyttöä.

Parina päivänä on nyt sadellut, joka sekin on jo vaihtelua. Sateen aina välillä tauotessa on hyvä kipasta puutarhassa kuvailemassa viimeisiä kesän muistoja. Lehdet alkavat olla jo kaikki maassa varsin värikkään ruskasyksyn jäljiltä. Paljana törröttävät oksat eivät juuri houkuttele visualisoimaan.

Ruusu kukkii viimeisiään, toista varvia kuitenkin.

Jostain syystä esim. ruusut ovat pyrkineet kukkimaan toista kierrosta syksyisin. Viime vuonna taisi olla vain myöhäinen yksi kukinta, kun kevät ja alkukesä oli niin kylmä. Tänä suonna on taasen ollut kuivuutta, mutta muutamat jaloruusut ovat nupuillaan ja yksi kukinnutkin lokakuussa. Pari nuppua olisi vielä lisää siinäkin tarjolla, mutta taitaa mennä liian myöhäiseen.

Muutama sitkeä ruskalehti roikkuu vielä oksassaan. Tuuli on viime viikon kyllä niitä hyvin jo ravistellut irti. Kuvaajan riemuksi ne muutamat siellä vielä ovat. Sade niitä kastelee ja siitä on kaikki huvi otettava irti. Pienessä ovat reimut näinä varsin pimeinä ja ajoin synkkinä päivinä.

 

Valoa jahtaamassa

Valokuvaaminen on valon kanssa leikkimistä. Paras valo on muotoileva valo. Sellainen valo joka tulee alhaalta. Siis aamu- ja iltavalo. Syksyn valo, talven valo ja kevään valo. Miksei myös kesäyön valo.

Valoa siis tarvitaan, ja sitä valokuvatessa kaivataan. Valoa haetaan valon takia tai sillä halutaan muotoilla jotakin. Toisinaan valo luo kuvioita, joka laittaa kuvaamaan niitä. Myös auringonnousuja ja -laskuja.

Tänään päivän teemana oli syksyn värit. Etsin kohdetta pitkin lähialueita, mutta parhaat kuvat otin kotipihaltani. Puutarhassani oli kuolevien kasvien värit ja illalla kaunis auringon viime sätein värjäämä taivas.

Koko läntinen taivas hehkui. Tuntuu todella tyhmältä kuvata sitä, joka on niin selvästi kaunista. Vaikka valoilmiönä olisikin hyvin ainutkertainen tai harvinainen. Ehkä pitkä pilvinen jakso sai minut lankeamaan siihen hetkeen, kun aurinko viimein pilkisti taivaalta ja lopulta punasi koko iltataivaan.

Mutta parhaalta tuntuu silti silloin, kun mielestään ottaakin sen parhaan kuvan löytämällä vähän erilaisen näkymän niin tavalliseen ilmiöön. Valon ilmentymän epätavallisesti nähtynä.